Vetohiihto

Aluksi otin Mimmin vain mukaan hiihtelemään kanssani. Hyvin äkkiä Mimmi hoksasi että ladulla edessäni on helpompi juosta kuin hangessa. Seuraavaksi ostettiin Husky-valjaat ja joustava naru. Viime talvena ostin itselleni vetovyön, joka on sinänsä Mimmin kanssa tarpeeton koska se ei vedä niin lujaa, mutta vyö tukee mukavasti selkää, ja joskus kun Mimmin kaverina on toinen vetäjä, on vyö jo lähes välttämätön. Kun olen Mimmin kanssa kahdestaan hiihtelemässä, ei vauhti päätä huimaa. Mimmillä kun on vain yksi vaihde jolla se vetää alusta loppuun. Matkat ovat yleensä 5-10km, vähän kelistä riippuen. Hiihtämässä käymme yleensä illalla pimeän tulltua "salaa" ihmisten laduilla, tai sitten päiväaikaan järven jäällä. Iltahiihdossa on otsalamppu lähes pakollinen varuste, paitsi jos sattuu olemaan kuutamo, jonka valossa näkee hyvin hiihtää ja tunnelmakin on upea. Joskus kun kireänä pakkasyönä satelee pieniä lumihiutaleita jotka kimaltelevat kuin pienet timantit otsalampun valossa ja kaikkialla on ihan hiljaista, silloin on vetohiihto harrastus parhaimmillaan.

Mimmin kaveri Saana on usein ollut mukana Mimmin vetokaverina:

Syksyllä pyöräillään ja nostetaan kuntoa:

Talvella voidaan sitten virittää vetoköysi monenlaisiin härveleihin: