Pakattiin reput ja lähdettiin kohti pohjois Evoa. Jätettiin auto Kelkutteelle ja lähdettiin tarpomaan savottapolkua. Reitti oli aika raskas ja vaikeakulkuinen mutta lopulta saavuttiin Kristiaanin torpalle joka oli kylmä ja kolea. Torpassa oli kuitenkin uuni jota aloimme heti lämmittämään, siitä ei kuitenkaan tullut mitään vaan torppa täyttyi savusta ja pakenimme ulos ihmettelemään. Savua tuli ovista ja ikkunoista mutta ei piipusta, lopulta soitimme Veikkolaan ja saatiin ohjeet kuinka piippu saatiin vetämään. Torppaan ei kuitenkaan ollut menemistä kun se oli täynnä savua. Samaan aikaan alkoi sitten sotaharjoitukset jossain lähistöllä ja Mimmihän ei siitä tykännyt vaan änkesi savuiseen torppaan paukkeita turvaan. Lopulta saatiin savu häädettyä ja lämmitys alkoi sujua. Illalla paukekkin lakkasi ja Mimmi uskaltautui ulos. Pelailtiin korttia kynttilänvalossa ja lämmiteltiin torppaa. Ulkona oli ihan säkkipimeää. Heräsin aamuyöllä kun oli niin kuuma ja lähdin Mimmin ja taskulampun kanssa ulos, siellä oli niin hiljaista kuin hiljaista voi olla, kuu paistoi mutta silti oli todella pimeää. Upea tunnelma. Aamulla lähdettiin Evon eteläosiin jossa tykinlaukaukset taas alkoivat paukkumaan. Siinä paukkeessa sitten myöskin eksyin mutta siitä ei nyt enempää. Kiva ilma ja ihan mukava reissu.